Yli viisi miljoonaa eurooppalaista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin vuosittain WHO:n raportin mukaan. 55% heistä on naisia ja 43% miehiä.

Siitä johtuvat suorat sekä epäsuorat kustannukset ylittävät 192 miljardia euroa pelkästään EU-sisällä. Korkea kolesterolitaso on päätekijä. Yli 20% eurooppalaisista arvioidaan kärsivän kohonneesta kolesterolitasosta. Luku vastaa n. sataa miljoonaa ihmistä. Sydän- ja verisuonitaudit ovat suurin kuolemansyy vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. Erityisesti ylipainoiset, tupakoivat ja liikuntaa välttävät naiset ovat vaarassa.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat yleisin kuolemansyy molemmilla sukupuolilla. Tautien vakavuutta naisten keskuudessa on kuitenkin aliarvioitu. Heille on vähemmän hoitomahdollisuuksia, heitä ei oteta huomioon kliinisissä tutkimuksissa ja heidän taudin ennuste on huonompi miehiin verrattuna.

Käyrä sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien prosenttuaalisesta osuudesta väestöstä:




Käyrä korkeasta kolesterolitasosta kärsivistä naisista ja miehistä Englannissa 2003:




Mitä kolesteroli on?

Kolesteroli oli kehon normaalille toiminnolle välttämätön lipidi (rasva). Ainostaan pieni osa siitä tulee ruokavaliosta. Noin 20-25% päivittäisestä kolesterolituotannosta tapahtuu maksassa. Myös sisäelimet, lisämunuaiset ja sukupuolielimet tuottavat sitä. Keho kierrättää kolesterolin maksasta ruoansulatuskanavaan sapen kautta. Yleensä noin puolet tästä imeytyy uudelleen verenkiertoon ohutsuolesta.

Jokainen solukalvo kehossa sisältää kolesterolia. Se eristää hermosyyt sekä on välttämätön osa-alue mm. sukupuolihormonien ja lisämunuaisten hormonituotannossa. Kolesteroli auttaa kehoa myös tuottamaan sappisuolaa ja muuntamaan auringonpaisteen D-vitamiiniksi. Se on tärkeää rasvaliukoisten A-, D-, E- ja K -vitamiinien ruansulatuksessa.

Vaikka keho ei tule toimeen ilman kolesterolia, liian suuret määrät ovat haitallisia. Vaaroina on sepelvaltimo- sekä muut valtimotaudit.

Kolesteroli ei ole vesiliukoinen, joten sen tulee kiinnittyä erityisiin proteineihin verenkierrossa. Näitä "kulkuneuvoja" kutsutaan lipoproteiineiksi, joita on kahta lajia: low-density lipoproteiini (LDL) ja high-density lipoproteiini (HDL).

Low-density lipoproteiini (LDL)

Tätä kutsutaan usein huonoksi kolesteroliksi, sillä sen uskotaan aiheuttavan valtimotauteja. LDL kuljettaa kolesterolin maksasta soluihin. Suurin osa kehon kolesterolista (70%) kulkee juuri näin. Se on pääasiassa rasvaa ja sisältää vain vähän proteiineja. Korkea LDL-taso yhdistetään korkeampaan sydän- ja verisuonitautiriskiin, sillä se johtaa kolesterolin varastoitumisen verisuonissa.

High-density lipoproteiini (HDL)

Tätä kutsutaan usein hyväksi kolesteroliksi, sillä sen uskotaan estävän verisuonitauteja. HDL vie liikakolesterolin eri soluista takaisin maksaan, joka joko rikkoo tai poistaa sen eritteenä kehosta. Vain pieni osa kolesterolia on HDL-muodossa, joka on enimmäkseen proteiinia eikä sisällä paljon rasvaa. HDL vähentää sydänsairauksien riskiä, sillä se estää kolesterolin keräytymisen verisuoniin.

Ruoassa oleva rasva muodostaa triglyceridea, joka imeytyy verenkiertoon. Siellä se joko palaa energiana tai kulkeutuu kehon rasvavarastoon. Korkea triglyceride-taso yhdistyy usein matalaan HDL-kolesteroli (hyvä) tai korkeaan LDL-kolesteroli (LDL) tasoon.

Korkean kolesterolitason vaikutukset

Epänormaalin korkea kolesterolitaso (hypercholesterolemia), jolloin LDL-taso on korkea ja HDL-taso matala, on yhdistetty vahvasti sydän- ja verisuonitauteihin, sillä ne edistävät valtimonrasvoittumista verisuonissa (atherosclerosis).

Tämä sairaus aiheuttaa sydänkohtauksen, halvauksen ja valtimotaudin. Ahtautunut sepelvaltimo hidastaa tai jopa estää verenkierron sydämeen, joka ei saa tarpeeksi happirikasta verta. Tätä kutsutaan sepelvaltimotaudiksi. Joskus keräytymät voivat puhjeta suonistossa ja saada kolesterolin sekä rasvan liikkeelle. Tämä puolestaan johtaa veren pakkautumiseen. Ne puolestaan voivat estää vapaan verenkierron, joka voi johtaa rasitusrintakipuun tai jopa sydänkohtaukseen.

Korkean kolesterolitason kanssa eläminen

Kohonnut kolesterolitaso ei aiheuta silminpistäviä oireita. Yksinkertainen verikoe kertoo veren kolesterolipitoisuuden, joka mitataan millimole per litra. Erityisesti erilaisten lipoproteiinien tasapaino veressä on tärkeää, kokonaiskolesterolitason sijasta.

Suosituslista:

Kokonaiskolesteroli (USA ja muutama muu maa)	Kokonaiskolesteroli* (Kanada ja lähes koko Eurooppa)
Alle 200 mg/dl	Alle 5.2 mmol/l	Suositeltava
200-239 mg/dl	5.2-6.2 mmol/l	korkeahko
240 mg/dl ja yli	Yli 6.2 mmol/l	Korkea

LDL-kolesteroli (USA ja muutama muu maa)	LDL-kolesteroli* (Kanada ja lähes koko Eurooppa)
Alle 70 mg/dl	Alle 1.8 mmol/l	Ihanteellinen taso henkilölle, joka on suuressa vaarassa sairastua sydäntautiin.
Alle 100 mg/dl	Alle 2.6 mmol/l	Ihanteellinen taso henkilölle, jolla on vaara sairastua sydäntautiin
100-129 mg/dl	2.6-3.3 mmol/l	Lähes ihanteellinen
130-159 mg/dl	3.4-4.1 mmol/l	Korkeahko
160-189 mg/dl	4.1-4.9 mmol/l	Korkea
190 mg/dl ja yli	Yli 4.9 mmol/l	Erittäin korkea

HDL-kolesteroli (USA ja muutama muu maa)	HDL-kolesteroli* (Kanada ja lähes koko Eurooppa)
Alle 40 mg/dl (men) Alle 50 mg/dl (naiset)	Alle 1 mmol/l (miehet) Alle 1.3 mmol/l (naiset)	Heikko
50-59 mg/dl	1.3-1.5 mmol/l	Parempi
60 mg/dl ja yli	Yli 1.5 mmol/l	Paras

Triglycerides (USA. ja muutama muu maa)	Triglycerides* (Kanada ja lähes koko Eurooppa)
Alle 150 mg/dl	Alle 1.7 mmol/l	Suositeltava
150-199 mg/dl	1.7-2.2 mmol/l	Korkeahko
200-499mg/dl	2.3-5.6 mmol/l	Korkea
500 mg/dl ja yli	Yli 5.6 mmol/l	Erittäin korkea

Monet seikat vaikuttavat kohonneeseen kolesterolitsoon. Yleisin niistä on liialllinen rasvan käyttö, erityisesti tyydyttyneiden rasvojen. Niitä sisältävän ruoka-aineiden säännöllinen nauttiminen voi johtaa huonon LDL-kolesterolitason nousuun.
Korkeaa kolesterolitasoa näyttävien verikoetulosten jälkeen terveyskeskuslääkäri yleensä keskustelee potilaan kanssa ongelmasta. Kokonaisriski määrittyy monien eri tekijöiden kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan, iän, sukupuolen, perintötekijöiden, sokeritaudin, liikalihavuuden, korkean verenpaineen, korkean alkoholin kulutuksen, tupakoinnin ja tiettyjen harvinaisten munuais- ja maksasairauksien yhdistelmänä.

Tavallisesti korkeaa kolesterolitasoa voi alentaa kahdella yleisellä tavalla.

Ensimmäinen on elämäntavat. Terveellinen ruokavalio, painonhallinta ja lisääntynyt liikunta auttavat. 80% kaikista sydän- ja verisuonitaudeista voidaan estää tällä tavalla.

Toinen on terveiden elämäntapojen ja kolesterolia alentavan lääkityksen yhdistelmä.

Elämäntavat:

Terve ruokavalio voi alentaa korkeaa kolesterolitasoa. Vähäinen rasvan käyttö ja erityisesti tyydyttymättömiä rasvoja sisältävät (alle 7% päivittäisestä kokonaiskalorimäärästä) ruoka-aineet ovat hyväksi. Keksit, kakut, punainen liha, kovat juustot, lihavalmisteet sekä voi sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvoja.
Sen sijaan vähärasvaiset maitotuotteet, kevyt- tai rasvaton maito, vähärasvaiset jogurtit, mono- ja polytyydyttymättömiä rasvoja sisältävät levitteet ovat ihanteellinen vaihtoehto.
Liharuoka tulisi valmistaa joko grillissä tai höyryttämällä paahtamisen tai paistamisen sijasta. Paahtopaisti tulee laittaa ritilän päälle, jolloin rasva valuu pois lihasta. Paistettaessa paras vaihtoehto on auringonkukan- tai muu kasvisöljy. Linnunlihasta tulee poistaa nahka ensin. Soijatuotteiden on puolestaan osoitettu vähentävän veren kolesterolitasoa. Niiden käyttäminen rasvaisten lihatuotteiden sijasta on suositeltavaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että soijaproteiinilla ja -isoflavoneilla on positiivinen vaikutus sydänterveyteen. Kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että soijaproteiini, -fosfolipiidi, -kuitu ja -alkioyhdistelmät tuottavat isoflavooneja ja ovat yli kaksinkertaisesti tehokkaampia vähentämään LDL-kolesterolia sekä triglyerdiesiä kuin soijaproteiini yksin.

Kalaruoat ja erityisti runsasrasvaiset kalat, kuten sardiinit, lohi, makrelli, sardiini ja taimen sisältävät Omega-3-rasvahappoja, joiden uskotaan vähentävän LDL-tasoa.

Tietyt ruoka-aineet sisältävät kolesterolia. Niitä ovat kananmunat, katkaravut ja sisäelimet kuten maksa sekä munuaiset. Tälläinen kolesteroli vaikuttaa veren kolesterolipitoisuuteen vähemmän kuin tyydyttämättömiä rasvoja sisältävä ruokavalio. Em. ruoka-aineita ei tarvitse rajoittaa ilman lääkärin määräystä.

Runsas kuitu, erityisesti liukenevien kuitujen nauttiminen on tärkeää. Sen on todettu vähentävän pahaa kolesterolia jopa 5%. Liukenevia kuituja on kaurassa, palkokasveissa sekä tietyissä hedelmissä ja vihanneksissa. Kuitu vähentää kolesterolin imeytymistä sisäelimissä.

Kasvisterolia tai stanolia sisältävät ruoka-aineet voivat myös auttaa alentamaan kolesterolitasoa. Rice bran, avocadoöljy, vehnäalkio ja extra virgin -oliiviöljy sisältävät em. aineksia runsaasti. Ne vähentävät pahan LDL-kolesterolin imeytymistä sisäelimistä, ilman että ne haittavat hyvän HDL-kolesterolin imeytymistä.

Ylipaino johtaa myös korkeaan kolesterolitasoon. Painonpudotus voi auttaa LDL-tason alentumiseen ja HDL-tason nousuun.

Päivittäisen liikunnan lisääminen voi vahvistaa ruokavalion tuomia hyviä muutoksia kehossa. Yleinen suositus on 30 minuuttia kohtuullista tai reipasta liikuntaa päivässä. Sen lisäksi vartalon ympäryysmittaa tulee yrittää pienentää.

Korkea kolesterolitaso voi nostaa sydänsairauksien riskiä. Kaikki riskitekijät tulee ottaa huomioon. Näitä ovat mm. tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö.

Riittävä uni on myös tärkeää. Se auttaa normaalin verenpaineen ylläpitoa.

Lääkitys:

Lääkäri voi määrätä kolesterolitasoa alentavaa lääkitystä sydänsairauksista kärsivälle tai riskiryhmässä olevalle henkilölle.

Statiinit ovat kolesterolia vähentävien lääkkeiden pääryhmä. Niiden on osoitettu vähentävän sydänsairauksien, halvauksen ja verisuonitautien riskiä.

Asperiini on yleinen apu, mutta sitä ei tulisi antaa alle 16-vuotiaille.

Lääkärit voivat myös suositella hormonikorvaushoitoja vaihdevuosi-ikäisille naisille. Vaihdevuosien aikana kehon estrogeenitaso alenee, ja hoitojen antamien ulkoisten estrogeenien uskottiin korvaavan puutos. Tutkimukset kuten Women's Health Iniative ja Million Women Study ovat osoittaneet, että hormonikorvaushoito ei tarjoaa suojaa ja sen on todettu lisäävän sydänkohtauksen riskiä. Ensimmäinen hoitovuosi on riskialttein sekä sydänkohtauksille että aivohalvauksille.